Tutkintotilaisuuksista ja ohjaamisesta
Nykyajan välineet antavat nopeutta ja helppoutta yhdessä tekemiseen. Asioita voidaan pohtia yhdessä ja mielipiteitä voidaan pyytää kaverilta, kollegalta, opiskelijalta, tutkinnon suorittajalta melkein asiaan kuin asiaan. Vastauksia saadaan ja kaveria autetaan. Onko itsestään selvää että tutkintovastaava on tutkinnon suorittajan kaveri? Opettaja opiskelijan kaveri ja toisinpäin. Mistä syntyy luottamus, jotta kysymysten esittäminen ja vastausten saaminen on mahdollista.
Monenlaisia pohdintoja pyörii päässä, mutta miten ne saisin paperille tai blogiin tai ryhmäkeskusteluun niin, ettei oma keskeneräinen ajatus katoaisi ja saisin siihen kaverilta apuja.
Miten uskaltaudun tuomaan avoimeeen, kenties julkiseenkin keskusteluun sen, että kaikki ei olekkaan vielä valmista. Olin sitten tutkintovastaava, opettaja, ohjaaja, kouluttaja tai tutkinnon suorittaja, opiskelija tai hakija. Keskeneräisyyden sietäminen ja yhdessä tekemisen opettelu. Ne ovat uusia asioita, eivätkä ainakaan minulla tule luonnostaan.
Tein pienen kokeilun, kyselin yhteisöpalvelun ryhmässä opiskelijoiden mielipidettä asiaan. Ensimmäisen viikon aikana ei tullut yhtään vastausta. Tein vastaavan kokeilun pistäytymällä luokkaan ja kysymällä samaa asiaa. Kukaan ei jättänyt vastaamatta. Ja tässä kokeilussa verkossa olevat opiskelijat ovat minulle ennestään tuttuja, ns. omia opiskelijoita ja luokassa olleet olivat minulle ennestään tuntemattomia opiskelijoita.
Ehkä näitä pieniä kokeiluita ja pieniä askelia ottamalla saadaan vastauksia kysymyksiin. Ja tieteknin myös kilauttamalla kaverille.
